• Koiran Kanssa
  • Koiran Hemmottelupäivä

    Mulla on melkein koko elämäni ajan ollut koiria. Ensin kun olin pieni, meillä on perheessä kaksi koiraa, Musti ja Mirko. Ei kovin omitakeisia nimiä, mutta eihän sitä nyt aina tarvii olla.

    Ne oli aivan ihania koiria, ja se oli ihan kauheeta silloin kun ne kuoli, ja se oli ekaa kertaa kun kukaan mun lähellä oli kuollut. Se oli tosi kova paikka, ja muistan vieläkin hyvin sen tilanteen, kun kuulin että meidän Mirko oli kuollut. Ne oli aika samanikäisiä, joten Musti sitten kuoli noin puolitoista vuotta myöhemmin.

    Sen jälkeen me oltiin ilman koiraa noin vuoden ajan, kunnes äiti päätti että hän haluaa uuden. Ja niin meidän perheeseen tuli taas uusi koira, joka on vieläkin elossa. Sen nimi on Nick, ja se on sellainen tosi söpö kääpiökoira. Se on aivan ihana koira kanssa.

    En oo kuitenkaan enään nähnyt sitä niin kauhean paljon, kun muutin omilleni eri kaupunkiin. Kun itsellänikin sitten kuitenkin iski tuo koirakuume todella kovaa pari vuotta sitten, hankin ensimmäistä kertaa oman koiran, jonka kanssa asustelenkin nykyään keskenään. Meillä on onneksi tässä rivarissa tälläinen kiva pieni piha, jonne sitä voi päästää niin ei aina tarvii viedä kokonaan kävelylle kun sillä on hätä.

    Tän koiran nimi on Okko, ja se on labradorinnoutaja. Oon aina pitänyt labbiksista, ja tää on melkoinen unelmien koira ollut mulla. Tosi kiltti ja helppoluonteinenkin. Myöskin aivan ihana mussukka!

    labradorinnoutaja
    Eikö labradorinnoutajat olekkin ihania ja suloisia?

    Mulla on ollut sellanen hassu tapa, että oon pitänyt aina välillä sellaisia teemapäiviä, jolloin oon hemmotellut Okkoa. Pidin just sellaisen alkuviikosta, kun sattui kerrankin olemaan vapaata arkena töistä.

    Aluksi mentiin aamulla pitkälle kävelylle metsään, jossa Okko viihtyy aina niin tajuttoman hyvin. Sitten tultiin kotiin, jossa syötiin yhdessä aamiaista. Okko ei yleensä saa aamulla mitenkään ihmeellisemmin ruokaa, joten se oli ihan innoissaan kun tein sillekkin kivan pienen aamupalan. Sitten se sai vielä jälkiruoaksi sellaisen ison jäkerrettävän luun.

    Sen jälkeen kokeilin ekaa kertaa tota mun uutta koiratrimmeriä, jonka ostin 3 viikkoa sitten. Se on tommonen Osterin superhieno trimmeri, jota suositeltiin tuolla trimmeriartikkelissa. Ja nyt kun sain viimeinkin sitä kokeiltua, niin olihan se ihan tajuttoman hyvä! Lähti turkki ja varsinkin takut ihan eri tavalla kuin vanhalla, jonka olin vain joskus ostanut nopeasti eläinkaupasta, kun oli äkkiä tarvinnut koiratrimmeriä.

    Okko sai hienon turkin, ja se onneksi tavallaan tykkää kun sitä trimmataan. Se ei tykkää siitä äänestä ja laitteesta, mutta se tykkää kun sitä kosketellaan ja paijaillaan siinä samalla.

    Sen jälkeen Okko tarvitsi jo nokoset, ja miekin lepäsin hieman siinä välillä. Sitten me leikittiin iltapäivällä, koulutettiin sitä nappuloilla, ja illalla tehtiin vielä iso kunnon lenkki tuolla järven jäällä. Oli kyllä poika ihan väsynyt illalla, ja ei illalla enään paljoa mitään häsyllystä jaksanut koko poika enään tehdä.

    Kannattaa teijänkin kokeilla joskus tälläisiä koirapäiviä. Tekee hyvää niin emännälle kuin koirallekkin. Koira nauttii ihan suunnattomasti, ja itekkin rentoutuu kun saa keskittyä koiran kanssa oloon ja hemmotteluun, eikä tarvii miettiä ja pohtia kaikkea arkista ja raskasta. Ton päivän jälkeen kumpikin on selvästi rennompi, minä ja Okko.

    Ite oon pitänyt näitä päiviä nyt noin 3 kertaa vuodessa, mutta olisi ihan hyvä kyllä mullakin jos yrittäisi ainakin joka toinen kuukausi tollasen tehdä. Tekee aina hyvää sen aikana ja jälkeen, kunhan saa sen vaan lyötyä lukkoon ja sovitettua kalenteriin.

  • Ostokset
  • Mistä V***stä Mä Löydän Musteita?

    Tiedättekö mitä käy, kun lähettää tälläisen antinörtin elektroniikkakaupoille, ja se yrittää ostaa tulostimeensa mustetta? No ei vittu mitään!

    Se oli ihan tuhoontuomittu yritys. Menin silleen vaan ihan pokkana tonne kaupungille että hei, haluaisin yhden mustan musteen mun tulostimeen. No eihän se nyt onnistu, mun olisi pitänyt sen tulostimen valmistajan lisäksi kaikenmaailman koodeja ja muita numerosarjoja, että olisi saanut siihen sopivan musteen. Ööö, just!

    mustekasetit
    Jotain tämmösiä koodeja ne olisi siis halunnut, mistä mulla ei ollut hajuakaan.

    Tunsin oloni ihan idiootiksi, kun yritin ostaa jotakin mustekasettia, mutta sitten kaikki luuli että mä tiedän se tulostimem mallin ulkoa tuosta vaan. Mistä ihmeestä mä sen tietäisin, kun ketä tollaset asiat nyt jaksaa kiinnostaa. Ei se oo edes mikään mielenkiintoinen laite, vaan tollanen köykänen tulostin. Who the frick cares??!

    Ehkä sanoin tämän asian hieman kohteliiaamminen ja hillitymmin siellä kaupoilla, mutta toi oli se mitä oikeasti sisälläni tunsin. Kuka neropatti on keksinyt tehdä musteiden ostosta tulostimeen näin vaikeaa, että pitäisi paneutua ihan kunnolla vaan jotta saa jotakin edes tulostettua. Tulostimen pitäisi olla helppo laite, kun sitä käyttää niin moni ei tietotekniikasta välittävä. Sitten tehty tulostinmusteiden osto noin tajuttoman vaikeaksi, en ymmärrä kyllä yhtään.

    No tulin sitten sieltä kaupoilta kotiin, ja aloin katella tulostimesta että mikä sen numero olisi. Kiitos Jumalan se oli onneksi esillä siinä heti edessä, eikä tarvinnut sitä manuaalia alkaa kaivelee ties mitä arkiston kätköistä. En kuitenkaan sitten enään kehdannut mennä takaisin sinne kaupoille, vaan keksin katsoa että josko noita tulostinmusteita saisi ihan netin kautta helposti. Ja hyvä että katoin, sillä se oli paljon parempi keino ostaa noita.

    Etsin siis vaan googlella, että mistä saisi edullisen mustekasetin ja heti löyty hyvä sivusto. Tuolta http://www.tulostinmuste.fi/edullinen-mustekasetti-osta-mustekasetit-taalta/ löyty heti pari kauppaa, jotka myy Suomeen halvalla kaikenmaailman mustekasetteja. Parasta oli vielä se, että tonne FinInkkiin riitti, että tiesi sen tulostimen mallin. Sen numeron perusteella se osasi suoraan kertoa, mitkä musteet siihen käy ja mitkä eivät. Tosi helppoa ja paljon parempi systeemi kuin noissa kaupoissa missä kävin. Ne ois halunnut tietää vielä erikseen sen musteen mallikoodin, joka siihen mun printteriin olisi käynyt. Tuolla ei sitä tarvinnut enään itse kaivella mistään.

    Kaikenlisäksi noi oli halvempia tuolla netissä kuin kaupoissa. Ainoa miinus on ehkä just tuo toimitusaika, joka on muutaman päivän pidempi. Itsellä se ei nyt kuitenkaan haittaa, kun saisin jonkun vaihtamaan tota mustetta kuitenkin vasta viikon päästä. Ihan sama siis mulle, kunhan se on silloin perillä. Onneksi noi on kai vielä niin pieniäkin paketteja, että mahtuu ihan postilaatikosta sisään. Ei siis tarvii ees lähteä minnekkään. Jes!

    Ehdottomasti tilaan kyllä jatkossa musteet mielummin tuolta netin kautta, kun meen kaupoille enään nöyryytettäväksi. Suosittelen teitäkin kokeilemaan, jos tietotekniikkakaupossa shoppailu ei ole lähellä sydäntä. Toimii ja hyvin!

  • Randomit
  • Testissä Beta-alaniini

    Lisäravinteiden testaus on musta ollut aina jotenkin tosi mielenkiintoista. Jotain jännää siinä on aina, kun laittaa jotakin uutta ainetta kehoonsa, ja katsoo miten se vaikuttaa. Koska tätä ei todellakaan kannata tehdä millään random aineilla, oon tehnyt sitä lähinnä lisäravinteiden ja ruokien kautta. Lisäravinteet on siinä mielessä mukava keino, että niistä usein tietää mitä etsiä, ja mitä pitäisi käydä.

    Uusinpana oon nyt testaillu tuollaista lisäravinnetta kuin beta-alaniini. Toi linkin takainen artikkeli toi mun inspiraationa tähän testiin, ja kertoo tarkemmin miksi tätä ainetta oon ylipäätänsä testannut. Parhaiten beta-alaniini toimii siis urheilun aikana, ja erityisesti se hidastaa rasituksen syntyä. Tota ottamalla pitäisi siis pystyä juoksemaan pidempiä lenkkejä, tekemään pidempiä sarjoja salilla, ja vaikka uimaan pidempiä matkoja. Omat testit pohjautui lähinnä tuohon juoksun puoleen, joka on taas valitettavasti jäämässä vähemmälle kun tuo saakutin lumi on taas peittänyt maat.

    Tää on varmaan ensimmäisia kertoja, kun oon koklannut tätä vaikutusta melko tieteellisesti. Mittasin nimittäin lähtötason ja uuden tason noin 1,5 kuukauden kulutta, ja vertasin sitten tuloksia. On tietenkin erittäin todennäköistä, että osa selitys tähän tulokseen on ton harjoittelun aikana tapahtuva luontainen kehitys, mutta mielenkiintoisia tuloksia tuli silti.

    Tulokset Beta-alaniinin käytöstä 1,5 kuukauden ajalta

    Testini oli siis sellainen, että juoksin 30 minuuttia samanlaista, melko tasaista reittiä alussa ja lopussa. Tavoite oli juosta niin pitkä matka kuin vain pystyi, ja katsoa kuinka kauas pystyi juoksemaan. Harjoittelu tän ajan aikana ei ollut vaan tuota reittiä juoksemista, vaan sellasta perus monipuolista lenkkeilyä ympäriinsä. En siis mitenkään ollut treenannut erityisesti ton matkan vetämistä, joten sen ei pitäisi vaikuttaa tuloksiin.

    Tällänen oli sitten mun kehitys:

    Alussa maksimimatka oli 5,3 kilometriä.

    Lopussa se oli 7,5 kilometriä.

    Tosi iso kehitys siis! Paljonko tuossa oli normaalia kehitystä, ja paljonko beta-alaniini vaikutti asiaan on valitettavasti mahdotonta sanoa. Se pitäisi melkein testata jollakin projuoksijalla, joka olisi jo saavuttanut maksimikehityksensä. En oo mitenkään sillä tasolla, joten tää testi oli siinä mielessä huono. Se oli kuitenkin paras mihin itse pystyin, ja voin kertoa että en oo ikinä kehittynyt noin hyvin kuin nyt kehityin.

    juoksija
    Ajatuksissani näytän tältä kun juoksen, mutta oikeeasti oon ihan punanen ja hikinen!

    Itse ainakin oon tosi tyytyväinen tähän tulokseen, ja musta se osoittaa että beta-alaniini oikeasti toimii. Tämän takia jatkankin sen käyttöä kun taas kunnon juoksukausi alkaa keväällä. Ei viitti sitä vetää koko talvea, kun tulee taas lenkkeiltyä ja juostua niin paljon vähemmän. Aloitan sen tankkauksen sitten varmaan joskus helmikuun paikkeilla, kun sit varmaan jo maaliskuun puolella voi aloitella tuota juoksua.

    Tota pitää siis vetää joku 4 – 6 viikkoa, ennen kuin se alkaa kunnolla vaikuttaa. Ite olin aloittanut sen käytön noin 2 viikkoa ennen testijaksoa, jotta saisin sen varmistettua että se oikeasti vaikuttaisi tuossa loppukokeessa. Tämän takia sitä kannattaakin aloittaa syömään jo melko ajoissa, ennen kuin on mitään isoa kisaa tai muuta. Ja kyllä, tämä on ihan sallittu lisäravinne, ei mikään dopinkiaine!

    Tämmönen testi tällä kertaa. Mitäköhän sitä testaisi seuraavaksi. Nykyään vedän siis päivittäin d-vitamiinia, omega-3:sia ja magnesiumia. Kreatiinia oon kokeillut (en tykännyt siitä nesteen kertymisestä) ja tätä beta-alaniinia jatka sitten keväällä. Täytyy pohtia tätä hieman, ja laittakaa vaan ehdotuksia jos tulee mieleen. Jos vaikka teillä on joku toiminut tosi hyvin, niin laita kommenttia alas.

    Muuten sitten ensi kertaan, Tschüs!

  • Reseptit
  • Helppoa kasvisruokaa: Shepard’s Pie soijarouheella

    Olen mukana Indiedaysin ja Hälsans Kökin kampanjassa, jossa tarkoituksena on lisätä kasvisruuan määrää omassa ruokavaliossa. Itse olen kasvissyöjä, mutta kampanjan myötä olen päässyt kokeilemaan uusia reseptejä ja tutustumaan paremmin Hälsans Kökin tuotteisiin. Täytyy tunnustaa, että kyseiset tuotteet eivät olleet minulle ennestään kovinkaan tuttuja. En kyllä tiedä miksi, sillä tuotteet ovat herkullisia, terveellisiä ja helppoja valmistaa. Uskoisin, että Hälsans Kökin tuotteiden avulla on helppoa lisätä kasvisruokaa omaan ruokavalioon, vaikka kasvisruuat eivät olisi ennestään kovin tuttuja. Pidän aika hyvänä merkkinä sitä, että tuotteet maistuvat myös poikaystävälleni, vaikka hän osaa välillä olla aika ennakkoluuloinen kasvisruokakokeilujani kohtaan.

    kuva_1

    Kampanjassa mukana olevat bloggaajat on jaettu kahteen ryhmään. Itse olen Kissoja & Kasvisruokaa -blogin Liisan ryhmässä. Sain Liisalta reseptin, jonka jaan nyt teillekin. Resepti osoittautui ihan superhyväksi ja tätä ruokaa tulee varmasti tehtyä jatkossakin! Oli muutenkin kivaa noudattaa jonkun toisen antamaa ohjetta, sillä nyt ostoskoriin tuli kerättyä vähän erilaisia juttuja, kuin mitä yleensä ostan. Itselläni on paha tapa kiikuttaa kaupasta aina niitä samoja juttuja, vaikka vaihtelu virkistäisi. Mutta nyt pidemmittä puheitta sen ruokaohjeen pariin!

    kuva_2

    Shepard’s Pie soijarouheella

    pussi Hälsans Kök -soijarouhetta
    puolikas bataatti
    peruna
    porkkana
    250 g kaurakermaa
    2 rkl oliiviöljyä
    1/2 ruukkua persiljaa
    1/2 ruukkua tilliä
    2 dl cashewpähkinöitä
    1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja
    10 cm purjoa
    2 valkosipulin kynttä
    mustapippuria
    suolaa

    Kuori bataatti, peruna ja porkkana, leikkaa ne kuutioiksi ja laita kiehumaan. Kaada pannulle hieman öljyä ja paista cashewpähkinöitä pannulla muutaman minuutin ajan. Hienonna purjo ja lisää cashewpähkinöiden joukkoon purjo ja soijarouhe. Paista 5-10 minuuttia. Murskaa valkosipuli ja pilko aurinkokuivatut tomaatit pieniksi paloiksi. Lisää soijarouheen joukkoon valkosipuli, aurinkokuivatut tomaatit ja mausteet. Hienonna yrtit ja lisää myös ne soijarouheen joukkoon. Keittiösakset käyvät hyvin niin yrttien kuin aurinkokuivattujen tomaattienkin pilkkomiseen.

    Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Kun bataatit, perunat ja porkkanat ovat kypsiä, valuta vesi pois. Juurekset kannattaa keittää ihan pehmeiksi ja kypsyyttä kannattaa kokeilla esimerkiksi haarukan avulla. Soseuta juurekset esimerkiksi sauvasekoittimella tai blenderillä. Lisää joukkoon öljyä ja hieman suolaa. Sekoita joukkoon myös puolet kaurakermasta ja kaada loput kaurakermasta soijarouheen joukkoon. Lusikoi soijarouhe uunivuokaan ja levitä juuresmuussi sen päälle. Rouhi päälle mustapippuria. Paista uunissa 30 minuuttia.

  • Randomit
  • Uusi Alku

    En ole oikein tiennyt, mitä tekisin tämän blogin kanssa. 😀 Tykkään tosi paljon kuvaamisesta ja kirjoittamisesta,
    mutta mulla ei tällä hetkellä ole mitään hyvää kameraa ja tuntuu, etten saa millään hyviä kuvia. Muutenkin on tuntunut,
    ettei mulla ole ollut tarpeeksi aikaa päivittää kuulumisia tänne. Toisaalta, ei se ehkä haittaa, vaikka välillä kirjoittelisinkin
    vähän harvemmin. 🙂 Nyt kun on ollut ihanat keväiset ilmat, tekee mieli entistä enemmän kuvailla ihania keväisiä juttuja tänne. Toivottavasti jaksatte pysyä mukana!

    Image and video hosting by TinyPic